Get Adobe Flash player

Author Archive

Suomi osaamisen kasvu-uralle – ehdotus tutkintotavoitteista 2020-luvulle julkaistu

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuksen mitoittamisesta ja suuntaamisesta valtakunnallisesti. Koulutustarjontaa koskevia tavoitteita asetetaan valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, jossa päätetään koulutuksen keskeisistä laadullisista, määrällisistä ja rakenteellisista linjoista eri koulutussektoreilla. Kehittämissuunnitelmasta annetun asetuksen mukaan suunnitelma sisältää mm. koulutuksen määrälliset kehittämistavoitteet.

Koulutustarjonta 2020 -työryhmän raportti esittää vaihtoehtoisia näkökulmia koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen kansantalouden kilpailukyvyn ja työllisyyden kehittämisen lähtökohdista pitkällä aikavälillä. Työryhmän raportti poikkeaa kuitenkin sisällöltään ja tavoitteeltaan aikaisemmista vastaavista siinä suhteessa, että raportin tavoitteena on aikaisempaa vahvemmin koulutustarjonnan strategisten tavoitteiden asettaminen ja koulutuksen liittäminen kiinteämmin osaksi elinkeinorakenteen ja työelämän kehittämistä. Raportissa on pyritty kuvaamaan tarkkojen ja yksityiskohtaisten opintoalakohtaisten määrällisten tavoitteiden sijaan yleisempiä koulutusala- ja -astekohtaisia koulutustarjonnan tutkintotavoitteita ja niihin vaikuttavia taustatekijöitä. Raportissa on viitattu määrällisen koulutustarjonnan ohella myös osaamisen ja oppimisympäristöjen kehittämishaasteisiin, joiden arvioidaan vaikuttavan tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantamiseen.

Raportissa esitetään koulutustarjonnan tavoitteet tutkintotarpeina aloittajamäärien sijaan, koska tutkinnot kuvaavat työmarkkinoiden näkökulmasta paremmin tulevaa työvoiman tarjontaa kuin koulutuksen aloittajamäärät. Lisäksi nykyisessä koulutuksen ohjaus- ja päätöksentekojärjestelmässä tarvitaan tietoa työelämän tarpeisiin perustuvista tutkintotavoitteista ja niiden saavuttamiseksi tarvittavista aloittajamääristä. Aloittaneiden ja tutkintomäärien suhde on tärkeä seurantakohde koulutuksen tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi. Jatkossa on tarpeen arvioida erityisesti koulutuksen ala- ja astekohtaista läpäisyn kehitystä ja henkilöiden moninkertaista koulutusta, jotta yhä useampi koulutuksen aloittanut suorittaisi tutkinnon ja sijoittuisi koulutustaan vastaavaan tehtävään työmarkkinoilla.

Raportissa on arvioitu erilaisten selvitysten, tutkimusten ja kyselyjen pohjalta Suomen potentiaalisia kasvualoja työllisyyden ja arvonlisän kehityspotentiaalin näkökulmista (s. 53-54). Maakuntien liitot ovat arvioineet kasvualoiksi seuraavat (taulukoituna maakunnittain raportin sivulla 58, taulukko 5.):

  • Hyvinvointi
  • Sosiaali- ja terveysala, terveysteknologia
  • Bio- ja kiertotalous, metsäteollisuus, energiaklusteri
  • Kaupan, matkailun ja ravitsemisalan palveluklusteri
  • Rakennus- ja kiinteistöklusteri
  • Kone- ja laiteklusteri (ml. meriklusteri)
  • Liike-elämän palvelut (ml. teollisuuden palvelut)
  • Kulttuuri- ja media-ala
  • Koulutus ja tutkimus
  • Cleantech
  • Elintarvikeklusteri
  • Digitalous
  • Kuljetus- ja logistiikkaklusteri
  • Kaivosklusteri
  • ICT ja elektroniikkateollisuus
  • Automatisaatio ja robotiikka
  • Turvallisuuspalvelut
  • Veneklusteri
  • Vesi ja ilma

Maakuntien liittoja pyydettiin myös arvioimaan Koulutustarjonta 2020 -prosessin yhteydessä mitä koulutus- ja osaamistarpeita on alueiden kasvuyrityksillä. Ohessa on tiivistetysti maakuntien liittojen vastaukset kasvuyritysten osaamistarpeista jaoteltuna erityisosaamiseen ja yleisosaamiseen:

Erityisosaaminen:

  • Biotalous; johon sisältyy hallitusohjelman mukaisesti niin alkutuotannon resurssit kuin teollisen tuotannon synnyttämä prosessi- ja tekninen osaaminen (ravinto, biokemia, biomassa, geeniteknologia yms.)
  • Energiatehokkuuden merkitys; kiertotalouden mahdollisuudet ja energian käytön tehostaminen (vesi, jätehuolto, infrastruktuuri, vähähiilisyys yms.)
  • Hyvinvointipalveluiden teknologinen kehitys vaikuttaa osaltaan hyvinvointialan osaamisen toimintakenttään
  • Digitalisaatio teollisessa- ja palveluympäristössä; uuden teknologisen kehityksen hyödyntäminen
    tuotannon sekä palveluiden tuloksen parantamiseen (3D-mallennus, robotiikka, peli- ja ohjelmisto-osaaminen yms.)
  • Ympäristön sekä rakentamisen osaamisen kehittäminen; liikennesuunnittelun sekä kaupungistumisen yhdistäminen ympäristön ja hiilineutraalisuuden kautta asukasviihtyvyyteen johon yhdistyy hyvinvointipalveluiden muutoksen tuomat mahdollisuudet mm. terveysteknologian kautta, samalla korostuu lähiruokatuotannon merkitys taajamien läheisyydessä
  • Korkeanjalostusasteen teollisen tuotannon tarpeet; automatisaatio ja robotiikan kehittyminen lisää tarvetta toimintaympäristön parempaan ymmärtämiseen ja osaamisen soveltamiseen (langattomat tietoverkot, tuotannon tehokkuuden vaatimukset, sähkötekninen osaaminen yms.)
  • Perusteollisuuden tarpeet; metallurgian osaaminen sekä materiaalitekniikan ja nanoteknologian soveltaminen myös perusteollisuuden tarpeiden mukaiseksi vaatii osaamisen kehittämistä
  • Yleisesti esille nousevat teemat; digitalisaatio, robotiikka, vähähiilisyys ja biotalouden merkitys korostuvat erityisosaamisen osalta. Edellä mainitut osa-alueet liittyvät jatkossa vahvasti kaikkiin opetusaloihin riippumatta koulutustasosta tai maakunnallisesta alueesta.

Yleisosaaminen (liiketoiminta- ja toimintaympäristöosaaminen):

  • Johtamistaidon ja esimiestyöskentelyn osaaminen
  • Johtamisen osaamisen kehittämishaasteina mainitaan mm. muutosjohtaminen, yrittäjäosaaminen ja kasvuhakuisen yritysjohtamisen osaamiskapeikko
  • Kansainvälistymisen haasteet; liiketoimintaosaaminen, asiakasrajapinnan tunteminen, kulttuuriosaaminen, mainonnan ja markkinointitaidon osaaminen
  • Liiketoiminnan haasteet; liiketoiminta- ja toimintaympäristön ymmärtämisen haasteet, asiakaspalveluosaaminen sekä brändi-ajattelu eli tuotteistamisen osaamishaaste.

Kasvualojen lisäksi alueiden on luonnollisesti turvattava nykyisten vahvojen toimialojen uudistuminen, joka mahdollistaa työpaikkatarjonnan säilymisen. Koulutuksen järjestäjien jatkuva vuorovaikutus työelämän ja koulutuksen järjestäjien kanssa mahdollistaa parhaat edellytykset vastata työvoimatarjonnan uudistumiskykyyn. Myös riittävä joustavuus ja monimuotoisuus koulutuksessa luo edellytykset sille, että työelämän ja yksilöiden muuttuviin osaamisen tarpeisiin kyetään vastaamaan.

Suomi osaamisen kasvu-uralle – Ehdotus tutkintotavoitteista 2020-luvulle

 

Kaakkois-Suomen ennakointi

Kaakkois-Suomen visiot

Kymenlaakso 2030         

Kymenlaakso on elinvoimainen ja ekotehokas asuin- ja liiketoimintaympäristö Pohjoisen kasvuvyöhykkeen ytimessä.

 Etelä-Karjala 2030

Etelä-Karjala vuonna 2030 – Suomen menestyvin maakunta

  • Maakunnan osaamis- ja innovaatiopotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti
  • Osaamiseltaan, elinkeinotoiminnaltaan ja sijainniltaan kilpailukykyinen maakunta
  • Puhtaan elinympäristön ja vihreän teknologian älykkäästi erikoistuva edelläkävijämaakunta
  • Positiivisina eteläkarjalaisina eteenpäin

Kaakkois-Suomi aavistelee tulevaisuuttaan

Kaakkois-Suomen ennakointiverkostossa kerätään ja analysoidaan alueen toimintaympäristön muutoksia, ajassa näkyviä trendejä, näköpiiriin nousevia heikoja signaaleja sekä tapahtumien taustalla vaikuttavia muutosvoimia. Tarkoitukseen voidaan hyödyntää esimerkiksi tilastoaineistoa ja muita julkaisuja.

Tätä Kaakkois-Suomen ennakointiverkoston Aavistus.fi sivustoa voivat hyödyntää kaikki ennakoinnista kiinnostuneet. Sivuston hallinnoijana toimii Etelä-Karjalan liitto. Sisällöntuotanto on hajautettu verkoston toimijoille.

Kaakkois-Suomen ennakoinnissa keskitytään alueen kannalta olennaisen tiedon keräämiseen ja analysointiin. Sisällöt on ryhmitelty aihepiireittäin. Kunkin aihepiirin sivun (vihreät painikkeet) alle sijoittuvat aihepiirin tuoreimmat artikkelit, tilastot, selvitykset ja linkit.

Viimeisimmät artikkelit löytyvät oikopolkulinkeistä sivun oikeassa reunassa.

Arkistosta voi hakea artikkeleita kuukausittain.

Linkeille on oma vihreä painikkeensa sivun yläosassa, mutta osa linkeistä on sijoitettu kunkin aihesivun alle.

Myös alaosan Avainsanat -laatikosta pääsee aihepiiriä käsitteleviin artikkeleihin.

Palautetta ja ideoita sivuston kehittämiseksi voi lähettää oikeassa alakulmassa olevan palautelinkin kautta.

 

Ammatillisen peruskoulutuksen alueelliset ja alakohtaiset tarjontatavoitteet vuosille 2013-2016 julkistettiin

OKM:n tiedote 9.11.2012:

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkistanut ehdotuksensa ammatillisen peruskoulutuksen alueellisiksi ja alakohtaisiksi tarjontatavoitteiksi vuosille 2013-2016. Koulutustarjonta mitoitetaan kansakunnan sivistystarpeiden ja työmarkkinoiden pitkän aikavälin tarpeen perusteella.

– Seuraavat vuodet ovat ratkaisevan tärkeitä siinä, että jokainen nuori saadaan peruskoulun jälkeen koulutukseen. Nuorisotakuun toteuttamiseksi koulutuksen tarjonta nyt paranee koko maassa. Paikkoja myös kohdennetaan entistä paremmin sinne, missä tarve on suurin, jotta alueellisia eroja nuorten mahdollisuuksissa voidaan kaventaa, opetusministeri Jukka Gustafsson linjaa.

Ammatillisen koulutuksen riittävä tarjonta varmistetaan ja kohdennetaan alueellisen tarpeen mukaan. Tavoitteena on, että vuonna 2016 ammatillisessa peruskoulutuksessa aloittaa noin 2 200 opiskelijaa vähemmän kuin vuonna 2009. Vuoteen 2016 mennessä 16-18 -vuotiaiden keskimääräinen ikäluokka pienenee lähes 7 800:lla, joten vähennystavoitteesta huolimatta ammatillisen koulutuksen tarjonta ja saatavuus nuorisoikäluokkaan suhteutettuna paranee valtakunnallisesti sekä kaikilla maan suuralueilla. Valtakunnallisesti vuonna 2016 paikka opetussuunnitelmaperusteisesta ammatillisesta koulutuksesta löytyy 81,3 prosentille ikäluokasta kun osuus vuonna 2009 oli 75,2 prosenttia.

Suuralueista merkittävimmät parannukset koulutuksen saatavuudessa suhteessa nuorisoikäluokkaan sijoittuvat metropolialueelle ja lounaisrannikolle, joilla koulutuksen saatavuus on ollut erityisen niukkaa suhteessa maan keskitasoon. Pienin suhteellinen parannus tapahtuu Pohjanmaan suuralueella, jolla koulutuksen saatavuus oli 2009 maan paras.

Ammatillisen koulutuksen saatavuus suhteessa ikäluokkaan paranee 13 maakunnassa. Koulutuksen saatavuus paranee erityisesti maakunnissa, joissa koulutustarjonta on ollut niukkaa ja ilman tutkintoa koulutuksen ulkopuolelle jääminen keskimääräistä yleisempää. Suurimmat suhteelliset parannukset tapahtuvat Kainuussa, jossa saatavuus paranee 18,4 prosenttiyksikköä suhteessa ikäluokkaan, ja Etelä-Karjalassa, jossa saatavuus nousee 17 prosenttiyksikköä suhteessa ikäluokkaan.

Nyt esitettävien muutosten jälkeen runsain ammatillisen koulutuksen tarjonta suhteessa ikäluokkaan olisi Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Keski-Suomen maakunnissa. Niukin tarjonta suhteessa ikäluokkaan olisi yhä Uudellamaalla. Maakuntien väliset erot koulutuksen tarjonnassa pienenevät olennaisesti. Vuonna 2009 tarjontaa suhteessa ikäluokkaan on maakunnittain 62,7–99,4 prosentille ikäluokasta. 2016 osuus olisi maakunnittain välillä 76,1–88,2 prosenttia.

Aloittajatavoitteen saavuttaminen edellyttää, että ammatillisen peruskoulutuksen kokonaisopiskelijamäärää vähennetään noin 7 350 opiskelijalla vuoteen 2016 mennessä. Tämä vastaa vajaan viiden prosentin vähennystä verrattuna vuoden 2013 opiskelijamääriin.

– Huolimatta siitä, että saatavuus paranee joka puolella maata, kohdistuu monille alueille myös määrällisesti merkittäviä opiskelijamäärävähennyksiä. Vaikka näiden vähennysten taustalla on nuorisoikäluokkien pieneneminen, asettavat ne koulutuksen järjestäjille merkittäviä haasteita. Uskon ja toivon, että haasteista huolimatta joka puolella maata nähdään, että taloudellisen niukkuuden oloissa koulutustarjonta täytyy kohdentaa suhteessa alueelliseen tarpeeseen ja alueiden tulee olla keskenään tasavertaisessa asemassa, ministeri painottaa.

Koulutusaloilla ammatillisen koulutuksen tarjontaa lisätään sosiaali- ja terveysalalla, lukuun ottamatta kauneudenhoitoalaa sekä ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa sekä kone-, metalli – ja energiatekniikassa. Tarjontaa on tarpeen vähentää merkittävästi kulttuurialalla sekä matkailualan ja ravitsemisalan koulutuksessa, tietojenkäsittelyalan koulutuksessa sekä eräillä tekniikan ja liikenteen aloilla.

Koulutuspaikkojen määrän ja alueellisen suuntaamisen yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi on asetettu koulutustakuun toteutuminen osana nuorisotakuuta. Tässä tarkoituksessa ministeriö jakoi kesäkuussa 2012 yhteensä 1 700 opiskelijapaikkaa metropolialueelle ja eräiden muiden kasvukeskusten koulutuksen järjestäjille. Nämä koulutustakuun toteuttamiseen liittyvät opiskelijamäärälisäykset ovat osa ammatillisen koulutuksen tarjonnan uudelleenkohdentamista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotus ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan alueellisiksi tavoitteiksi perustuu hallitusohjelman ja valtioneuvoston vuosille 2011-2016 vahvistaman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman koulutustarjontaa koskeviin linjauksiin, valtioneuvoston vuosille 2013-2016 päättämiin valtiontalouden kehyksiin sekä kehittämissuunnitelman yhteydessä valmisteltuun ennakointityöhön sekä laajaan indikaattoriaineistoon.

– Ehdotusta on valmisteltu perusteellisesti. Taustalla on laaja koulutustarpeen ennakointi, josta on keskusteltu maakuntien kanssa jo aiemmin. Nyt tarkastelussa mennään yksityiskohtaisemmin maakuntatasolle ja jatkovalmistelussa alueellinen palaute on hyvin tärkeässä roolissa. Alueelliset tarpeet otetaan mahdollisimman kattavasti huomioon, ottaen toki huomioon myös mm. nuorisotakuun vaatimukset, Gustafsson avaa tilannetta.

Ministeriön ehdotukseen pyydetään palaute koulutuksen järjestäjiltä ja muilta ammatillisen koulutuksen sidosryhmiltä vuoden 2012 loppuun mennessä. Vuoden 2013 maaliskuussa valmistellaan koulutuksen järjestäjäkohtaiset opiskelijamäärätavoitteet. Myös koulutuksen järjestäjäkohtaiseen ehdotukseen tullaan pyytämään laajasti palautetta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on päättää ammatillisen peruskoulutuksen vuosien 2014-2016 opiskelijamääristä sekä rakenteellisen kehittämisen toimista touko-kesäkuussa 2013.

Ministeriön ehdotus ja tausta-aineistot ovat luettavissa ammatillisen koulutuksen verkkosivuilta.

 

VATT:n ennakointitutkimus kysyntä- ja tuotantorakenteiden muutoksesta vuosina 2012-2030

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen talouden kehitystä ja talouskasvun edellytyksiä globaalin finanssikriisin jälkeen. Tutkimus on osa neljän ministeriön ja VATT:n yhdessä toteuttamaa talouden ennakointityötä. Kysyntä- ja tarjontarakenteiden lähihistoriaan ulottuvan analyysin lisäksi tutkimuksessa laaditaan tulevaisuusskenaarioita Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 asti. Skenaariotarkastelu perustuu ensisijaisesti Eurooppa 2020-kasvustrategian tavoitteille. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan alueellisen taloudellisen kehityksen tulevaisuuden näkymiä maakuntatasolla.

Raportin johtopäätöksissä todetaan: ”Skenaariotarkastelu osoittaa, että oikeanlaisilla politiikkatoimilla Suomen talouden kasvuun ja rakenteelliseen kehitykseen voidaan vaikuttaa merkittävästi. Jos politiikalla onnistutaan lisäämään työn tarjontaa, kotitalouksien kulutushalukkuutta sekä parantamaan tuotannon kilpailukykyä ja erityisesti hyödykkeiden laatua ja haluttavuutta, muodostuu talouskehitys huomattavasti suotuisammaksi kuin näiden politiikkojen epäonnistuessa. Sekä kysyntä- että tarjontapuolen tekijöillä on siis merkitystä Suomen talouden kasvunäkymiin. Koska talouden kasvu heijastuu luonnollisesti myös eri sektoreiden rahoitustaseisiin ja vaikuttaa siten myös julkisen talouden tasapainoon, ovat harjoitetut politiikat suorassa yhteydessä julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Mitä suurempi on vaihtotaseen ylijäämä ja mitä enemmän yksityisiä investointeja talouteen syntyy, sitä helpompi julkisen sektorin on tasapainottaa tietyn aikavälin tulo- ja menovirtansa.”

Raportin alueellisessa tarkastelussa  arvioidaan talouskasvun muodostuvan heikoimmaksi Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa sekä Itä-Uudellamaalla (joka hallinnollisesti nykyisin on Uuttamaata). Arvio perustetaan metsäteollisuuden osuuteen ja kehitykseen. Jää suuresti mietityttämään, miksi Kaakkois-Suomen rajaseudun potentiaali ja matkailun kasvuluvut eivät näyttäydy alueellistetuissa tuloksissa? Onhan tax free -kauppa täällä ajoittain suurempaa kuin Helsingissä ja rajaliikenteen kasvu on ollut huikeaa.

VATT Tutkimukset 169 Suomen talouden rakenteellinen kehitys finanssikriisin jälkeen – Kysyntä- ja tuotantorakenteiden muutos vuosina 2012–2030

Kunnan tilinpäätökseen ennakoivaa otetta

Kuntalain kokonaisuudistusta valmistellaan. Sillä välin lakia täydennetään muutoksilla ja esimerkiksi Laki kuntalain muuttamisesta (325/2012) tuli voimaan 1. päivänä heinäkuuta 2012. Tällä lainmuutoksella uudistetaan kunnan talouden sisäistä ohjausta koskevia säännöksiä.

Tilinpäätöksen informaatiotehtävää vahvistetaan muun muassa korostamalla  tilinpäätöksessä rahoituslaskelman asemaa ja siihen sisältyvää informaatiota kunnan varojen hankinnasta ja käytöstä sekä talouden tasapainosta. Myös kuntien investointien poistot on tehtävä aiempaa lyhyemmässä ajassa. Lyhyemmät poistoajat kasvattavat poistojen määrää ja vaikuttavat suoraan tulosta pienentävästi.

Tilinpäätöksen informaatiotehtävää parannetaan myös säännöksellä, jonka mukaan toimintakertomuksessa on annettava arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä (69 §). Arvio on eräänlainen tilinpäätökseen ja ennakoitavissa oleviin tulevaisuudennäkymiin perustuva tulkinta kunnan taloudellisesta tilanteesta. Arvion kohteena olisivat esimerkiksi kunnan talouden tasapaino, tulorahoituksen kehitys ja sen riittävyys, näköpiirissä olevat investointitarpeet ja niiden rahoitus sekä velkaantumiskehitys. Arvion tulisi olla perusteltu ja sen taustalla olevat olettamukset ja niihin liittyvät epävarmuustekijät tulisi kuvata. Kirjanpitolain mukaan yrityksillä on jo nykyään velvollisuus sisällyttää toimintakertomukseensa arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä.

Kuntalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen valmisteluun liittyen kirjanpitolautakunnan kuntajaoston ohjeistusta on jo aikaisemmin muutettu siten, että poistot tulisi tehdä kuntajaoston määrittelemissä rajoissa mahdollisimman nopeasti, jollei pidemmän poistoajan käyttämiseen ole poistettavasta hyödykkeestä johtuvaa erityistä perustetta. Myös tämä parantaa kunnallisten päätöksentekijöiden mahdollisuuksia arvioida realistiselta pohjalta kunnan toiminnan tulosta ja taloudellista asemaa.

Kuntaliiton yleiskirje 

Valtionosuuksien uudistus valmisteluun

VM:n tiedotteesta 136/2012:

Valtionosuuksien uudistus valmisteluun

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen on asettanut 28.6.2012 kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksen valmistelua varten tukiryhmän sekä asiantuntija- ja laskentaryhmän.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmä uudistetaan osana kuntarakenneuudistusta. Järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Järjestelmän kannustavuutta parannetaan.

Perusopetuksen valtionosuuden perusteet selvitetään tavoitteena tasa-arvoisen ja tasalaatuisen perusopetuksen saatavuuden varmistaminen myös jatkossa. Tavoitteena on, että perusopetuksen rahoitus jatkossa perustuisi nykyistä enemmän perusopetuksen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin, esimerkiksi kunnan maahanmuuttajien väestöosuuteen, aikuisväestön koulutustasoon sekä työttömyysasteeseen. Perusopetuksen valtionosuusperusteet on viimeksi uudistettu vuodesta 2010, jolloin peruspalvelujen valtionosuudet koottiin yhdeksi kokonaisuudeksi valtiovarainministeriön hallinnonalalle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilytetään kunnilla. Lisäksi palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskeva laki.

Valtionosuusperusteiden uudistamisessa käydään läpi mm. perusteiden läpinäkyvyys, lukumäärä, päällekkäisyydet, korvaustarpeet, ajanmukaisuus ja soveltuvuus kuntarakenteen ja palvelutarpeiden muutoksessa. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä sekä kuntauudistuksen ohjausryhmä seuraavat uudistuksen etenemistä.

Tarkastelu voidaan laajentaa myös verotusta koskeviin asioihin hallitusohjelman kirjaukset huomioiden. Valtiovarainministeriön vero-osasto selvittää mahdollisuuksia siirtää kunnallisveroon vaikuttavia verovähennyksiä valtion rasitukseksi. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä tehtävissä kokonaislaskelmissa huomioidaan vero-osaston selvitystyössä tekemät laskelmat ja muut kuntaverotukseen kohdistuvat päätökset.

Kuntien kannanottoja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta on koottu Kunnallishallinnon rakenne- työryhmän ehdotuksia koskevan lausuntokierroksen yhteydessä. Valtionosuusperusteiden uudistamistarpeita on laajemmin selvitetty viimeksi valmisteltaessa vuoden 2010 alusta voimaan tullut lakiuudistus.

Tukiryhmän puheenjohtaja on ylijohtaja Päivi Laajala valtiovarainministeriöstä. Jäseninä ovat sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Kuntaliiton, Jyväskylän kaupungin, Vantaan kaupungin, Iisalmen kaupungin, Luodon kunnan, Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen ja valtiovarainministeriön edustajat.

Asiantuntija- ja laskentaryhmän puheenjohtajana toimii selvitysmies Arno Miettinen valtiovarainministeriöstä. Jäsenet ovat opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Suomen Kuntaliitosta ja valtiovarainministeriöstä.

Selvitysmies Arno Miettisen tulee esittää alustavia ehdotuksia valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta väliraportissa joulukuussa 2012. Lisäksi selvitysmies tekee lopulliset esityksensä valtionosuusperusteiden uudistamistarpeista vuoden 2013 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että hallituksen esitys voidaan käsitellä eduskunnassa kevätistuntokaudella 2014 ja uusi lainsäädäntö tulee voimaan 1.1.2015 alkaen.

Kuntarakenteen uudistamista ohjaavat kriteerit vahvistettiin

Hallinnon- ja aluekehityksen ministeriryhmä hyväksyi 27. 6.2012 hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen johdolla kuntarakenteen kuntauudistusta ohjaavat kriteerit. Kuntaliitosselvitystarvetta ohjaavat kriteerit koskevat väestöpohjaa, työpaikkaomavaraisuutta, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennetta sekä kuntataloutta. Jo yksikin kuntaliitostarvetta osoittavan kriteerin täyttyminen osoittaa kunnan liitostarpeen. Kunta ei kuitenkaan voi jättäytyä selvityksen ulkopuolelle, vaikkei yksikään pääkriteeri osoita selvitystarvetta, mikäli alueella ei muutoin ole saavutettavissa toiminnallista kokonaisuutta.

Kriteerien pohjalta kunnat voivat käynnistää tarvittavat selvitykset sekä muodostaa uudet kunnat. Kriteerit toimivat pohjana hallituksen valmistelemalle rakennelaille, jonka on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.5.2013.

Poikkeusperusteet

Kriteereistä poikkeamisen tulisi olla mahdollista mm. erityisen harvan asutuksen, kielellisten oikeuksien turvaamisen sekä toiminnallisen kokonaisuuden muodostumisen perusteella. Poikkeukset eivät kuitenkaan olisi automaattisia, vaan niiden tarve arvioitaisiin kussakin tapauksessa erikseen. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon alueen näkökulma ja poikkeaminen tulisi olla mahdollista vain, jos kunnalla on edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä.

Kuntauudistuksen eteneminen

Vahvistettujen kriteerien pohjalta kirjoitetaan hallituksen esitys rakennelaiksi, joka lähetetään syksyllä lausuntokierrokselle kuntiin. Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.5.2013.

Hallitus tulee kannustamaan kuntia tekemään tarvittavat muutokset suuntaamalla kunnille yhdistymisavustuksia. Avun saamisen perusteena on yhdistymispäätöksen tekeminen 1.4.2014 mennessä. Yhdistymisten tulee tapahtua 2015/2017, kuitenkin kaikissa tapauksissa viimeistään vuoden 2017 alusta.

Valtio varautuu avustamaan kuntajakoselvityksiä. Kunnille, jotka eivät täytä rakennelain kriteereitä tai eivät ole tehneet tarvittavia päätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. Hallitus arvioi kuntauudistuksen etenemistä vuoden 2013 lopussa.

Kuntarakenteen uudistamista ohjaavat kriteerit -muistio

STM:n palvelurakennetyöryhmä julkaisi väliraportin 27.6.2012

STM:n julkaisu 27.06.2012

Palvelurakennetyöryhmän väliraportti

Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti valmistellut kolme erilaista mallia kuntauudistuksen myötä mahdollisesti muodostuvien kuntien pohjalta niin, että pääsääntöisesti palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuu on kunnilla. Mallien tuli olla valmiina toukokuun 2012 loppuun mennessä, jotta hallitus voi valita niistä jatkotyöskentelyä varten sopivimman. Työryhmän loppuraportin tulee olla valmis vuoden 2012 lopussa.

Ensimmäiseksi työryhmä tarkasteli, olisiko mahdollista toteuttaa palvelurakenne kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksessä esitettyjen noin 70 selvitysalueen mukaisten yksittäisten kuntien ja mahdollisesti muutaman sosiaali- ja terveydenhuoltoalueen (sote-alue) varaan siten, että yksittäisen kunnan vastuulla olisi sosiaali- ja terveydenhuollosta mahdollisimman laaja kokonaisuus (malli A). Erityisvastuualueen järjestämisvastuu olisi mahdollisimman suppea. Todettiin, että kuntien kantokyky muodostuisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta erittäin vaihtelevaksi.

Toiseksi työryhmä arvioi, millaisella rakenteella edellä mainittu sosiaali- ja terveydenhuollon mahdollisimman laaja kokonaisuus olisi toteutettavissa mahdollisimman yhdenmukaisesti koko maassa (malli B). Päädyttiin noin 12-17 sote-alueeseen/kuntaan. Mallissa erityisvastuualueen järjestämisvastuu olisi toteutettavissa hyvin suppeana.

Kolmanneksi tarkasteltiin mallia, jossa kunnat/sote-alueet vastaavat laajennetusta perustason palvelujen järjestämisestä mukaan lukien merkittävä osa erikoissairaanhoitoa (malli C). Erityisvastuualueet vastaisivat oikeushenkilöinä muun muassa tutkimuksen, koulutuksen ja työnjaon koordinoinnista. Mallissa muodostuisi enintään 25-35 kuntaa/sote-aluetta, joiden kuntapohjaisen ohjauksen tehokkuuden ja kestävämmän rahoituspohjan vuoksi tulisi kuntia olla merkittävästi nykyistä vähemmän, korkeintaan noin 150.

Johtoryhmänä toimiva sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä linjasi kokouksessaan 31.5.2012 että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta valmistellaan jatkossa mallin C pohjalta.

Palvelurakennetyöryhmän väliraportti

Palvelurakenneuudistuksesta STM:n sivuilla

Ammatilliseen koulutukseen lisättävät opiskelijapaikat pääosin Uudellemaalle

OKM:n tiedote 20-06-2012:

Opetusministeri Jukka Gustafsson on myöntänyt ammatilliseen peruskoulutukseen yhteensä 1700 uutta opiskelijapaikkaa osana koulutustakuun toteuttamista. Koulutustakuulla jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Opiskelijamääriä lisätään valmistautuen vuoden 2013 alussa voimaan tulevaan nuorten yhteiskuntatakuuseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijamääriä lisätään 1200 paikalla jo 1.8.2012 ja vielä 500 paikalla 1.1.2013 lukien.

– Tämän kevään yhteishaussa liian moni nuori jäi ilman hakemaansa ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa. Tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimia, jotta mahdollisimman monelle löytyisi koulutuspaikka vielä kesän ja alkusyksyn aikana. Ammatillisen peruskoulutuksen uudet koulutuspaikat tulevat todella tarpeeseen, sanoi opetusministeri Gustafsson.

Kevään yhteishaussa koulutuspaikkaa haki noin 60 600 perusopetuksen yhdeksännen luokan päättänyttä. Heistä koulutuspaikan yhteishaussa sai noin 55 300. Ammatilliseen peruskoulutukseen haki noin 29 800 perusopetuksen yhdeksännen luokan tänä vuonna päättänyttä. Heistä tässä vaiheessa koulutuspaikan sai noin 25 800 ja ilman hakemaansa koulutuspaikkaa jäi noin 4000 ensisijaista hakijaa.

Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärää lisätään kaikkiaan 29 koulutuksen järjestäjälle. Lisäykset kohdentuvat pääosin Uudellemaalle (1170 paikkaa). Opiskelijamäärälisäyksiä tehtiin lisäksi mm. Varsinais-Suomeen (120 paikkaa), Pirkanmaalle (120 paikkaa), Pohjois-Pohjanmaalle (100 paikkaa) Päijät-Hämeeseen (50 paikkaa) ja Keski-Suomeen (50 paikkaa).

Koulutustakuun toteuttamiseen liittyvät opiskelijamäärälisäykset ovat osa ammatillisen koulutuksen tarjonnan uudelleenkohdentamista, jota tullaan toteuttamaan väestökehityksen ja työvoimatarpeen muutosten mukaisesti vuosina 2013–2016.

Mikä estää kuntien uudistumista?

”Kunnat ovat monella tapaa järjestelmänsä vankeja. Niinpä kehittämistyölle jää vähän tilaa ja aikaa. Kuntien uudistumista vaikeuttavat eniten resurssien puute, lukkiutuminen rakenteisiin, lyhytjänteisyys sekä haluttomuus lakkauttaa olemassa olevia palveluita ja organisaatioita.” Näin toteaa Tampereen yliopiston professori Markku Sotarauta, jonka tutkimusryhmän tutkimus ”Mikä estää kuntien uudistumista?” julkaistiin tänään 6.6.2012. Tutkimuksen on rahoittanut ja julkaisee Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS).

Sotaraudan mukaan kuntien suurin ongelma on niiden kyvyttömyys uudistaa itseään jatkuvasti. Tutkimus osoittaa, että kuntien uudistumista tukeva innovaatiojärjestelmä on orastava ja sisäänpäin kääntynyt. Innovaatiotoiminnassa käytetään pääosin kuntamaailman sisäistä tietoa, ja yhteistyötä tehdään lähinnä muiden kuntien kanssa.

Yhteistyö yliopistojen ja muiden uutta tietoa tuottavien organisaatioiden kanssa on vähäistä. Kuntien innovaatiostrategiat tähtäävät pääosin olemassa olevien palvelujen tarjoamiseen paikkaamalla resursseissa olevat puutteet kuntayhteistyöllä.

Kuntien panostukset tutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat hyvin alhaisella tasolla. Suuret kaupungit ovat selkeästi muita kuntatyyppejä aktiivisempia tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, mutta niidenkään panoksia ei voi pitää riittävinä suhteessa kaupunkien kokoon, resursseihin ja tarpeisiin.

Sotaraudan ja tutkimusryhmän tutkimus